"hups" taas

Heipsan! 

"Hups" taas, en ole kirjoittanut nyt taaskaan blogiin yli viikkoon! Motivaatio edelleenkin on hukassa, eikä fiiliskään ole ollut parhaimmalla tasolla. Ehkä tää tästä paremmaksi muuttuu, en uskalla mitään luvata että postauksia alkaisi tulemaan tiuhempaan tahtiin. 

Ajattelin nyt että kirjoitan näistä Ypäjän kisoista. Saavuttiin Ypäjälle tiistai iltana. Laitettiin äitin kanssa poni talliin ja lähdin sitten kävelemään maastorataa, josta suoraan kävelin esteradan. Keskiviikkona kisat alkoivat jo kahdeksalta. Ensimmäisenä oli vuorossa koulukoe. Mulla jäi verkka todella lyhyeksi, koska olin katsonut lähtölistoja väärin. Otettiin kansliasta lähtölistat, ja sen mukaan starttasin numerolla 17, mutta en tajunnutkaan että luokka oli jaettu A ja B osioihin. Joten siis starttasinkin jo numerolla 9. Tajusin sen siis vasta silloin kun olin menossa verkkaan. Noh, ei se mitään! Mulle ei edes iskenyt mikään paniikki siitä että mulla oli aikaa verkata poni 15 minuutissa.. Mulla ei tosiaan ole tapana stressaantua tai saada paniikkia mistään tuollaisista asioista, joka on ihan hyvä asia :D

Nipsu oli verkassa tosi hyvä! Meidän seurasta yksi kouluratsastaja Mia (Von schantz) auttoi mua verkassa, joka oli tosi hyvä, kiitokset vielä Mialle siitä! Rata sujui muuten ihan hyvin. Keskiravit eivät onnistunut ollenkaan! Sekä vasen keskiympyrä ei ollut kovin hyvä. Nipsu puri kuolaimeen kiinni eikä taipunut rehellisesti. Mutta toisen suunnan keskiympyrästä saatiinkin 8, hehheh. 

Pisteskaala oli 6-8. Olin niin tyytyväinen. Rata ei tuntunut kovin hyvälle, mutta prosentit kertoivat toista! Tuomarin naama ei radan jälkeen näyttänyt iloista ilmettä, mutta ehkäpä se oli sen tyyli!Hahahahaa! 

Prosentit olivat siis 66%+ risat. Ei ne mitkään maailmaa mullistavat olleet, nimittäin tuo tutustumisluokan koulukoe oli tosi helppo. 

Siitä suoraan jatkettiin esteosuudelle joka oli derbykentällä. Otin verkassa kaksi hyppyä ristikolle, kaksi pystylle sekä kaksi okserille. Verkassakin Nipsu oli hyvä. Rata oli korkeudessaan muistaakseni 80cm. Ne esteet olivat niin pieniä, että tuntui ettei Nipsukaan niitä nää! 

Nipsu oli ihan superhyvä koko radan. Se kulki omalla moottorilla, lähestymiset olivat suurin osa hyviä! Olin niin tyytyväinen, vaikkei rata ollutkaan vaikea. Ainakin Nipsulla (ja mulla!!!) oli hauskaa. 

Sitten oli muutaman tunnin tauko. Kun oli maasto-osuuden aika, lähdin verkkaamaan hyvissä ajoin. Kävelin aika paljon. Otin hyppyjä tukille sekä semmoiselle pienelle talolle tai mikä lie olikaan. Nipsu ei kytännyt eikä kieltänyt kertaakaan. Mulla oli niin hyvä fiilis verkan jälkeen. 


                                  Mulla oli siellä maastossa GoPro- kypärä kamera :D

Pellolle päästyä Nipsu muuttui. Se meni ihan lukkoon. Ei halunnut liikkua minnekkään. Ykköselle se laittoi jarrut päälle jo 10metriä aikaisemmin. Sama kakkoselle, sama kolmoselle. Tulos oli hylätty. 

Torstaina eli eilen hyppäsin yhden luokan, 90cm. Sää oli ihan kamala, vettä satoi ja kenttä oli tosi liukas. Verkka oli hiekkakentällä joka oli ihan lammikoiden peitossa. Radalla Nipsu oli tahmea. Perusrata mentiin 0vp. Uusinnan toinen este tuli alas. Nipsu eivaan halunnut nostaa jalkojaan. Lähestyminen oli hyvä, en edes tehnyt lyhyttä tietä. En tiedä mikä mättäsi. Se vaan ei keskittynyt. Mun päässä raksahti koska meillä on nyt tullut puomeja ja epäonnistumisia niin paljon kisoissa. Jotenkin mulla vain meni niin yli toi että taas tippui puomi ja jopa vain 90cm luokassa. Potkasin siis Nipsua menemään kun ei neiti viitsinyt jalkojaan nostaa. Otin seuraavalle esteelle liikaa kiinni joka sitten johti stoppiin. Seuraavalla kerralla päästiin yli ja tulos oli 0-8vp. 

Pettymys oli taas niin sanoinkuvaamattoman suuri. Vaikkei tuo edes ollut mikään tosi huono tulos, mutta silti. Aina ei voi voittaa, mutta nyt kun meillä on niin paljon tullut epäonnistumisia. En tiedä missä vika on. Monet virheet tietty johtuvat musta, mutta kun Nipsu ei anna pienintäkään virheettä anteeksi eikä tee mitään ilmaiseksi niin kaikkea sattuu. Toisaalta, se on hyvä asia että ei anna mitään ilmaiseksi, ainakin opin ratsastamaan. 

Nyt Nipsu saa ihan jäädä lomalle ja käydään klinikalla tarkistamassa jalat. 

Vaikkei kisoissa mee hyvin, niin en voisi koskaan ajatella eläväni päivää ilman Nipsua. Se on mulle maailmassa tärkeintä, ja se on kaikista parhain poni mitä voin saada<3 

Mulle ei nyt ole tärkeintä voitot ja rusetit, vaan se että Nipsu saadaan kuntoon.  Toivottavasti te lukijat ymmärätte tämänkin postauksen oikein. En syytä huonosti menneistä kisoista Nipsua todellakkaan, ei tulisi edes mieleenkään. 
Jos ihmettelette joitain asioita tai haluatte kysellä, niin kyselkää asiallisesti tai mieluiten nimellä. :-) 

Tässä nyt video minkä tein mulle maailman rakkaimasta ponista sekä mun parhaasta kaverista <3 





-Amanda