Johan meni syvälliseks..

Moikka!

Mulla ei ole nyt mitään kunnollista aihetta, mutta halusin silti tehdä jonkinlaisen postauksen. 

Mitä meille oikeasti kuuluu? - Niin se onkin aika vaikea kysymys. Välillä tuntuu että mikään ratkaisu ei ole oikea vaan että kaikki menee aina vaan huonommin ja huonommin. Mutta toisaalta, välillä tuntuu siltä että aina vaan paranee ja paranee. Tällä hetkellä kaikki on ihan auki, ei mitään tietoa tulevasta mutta yksi asia on ainakin muututtava. 

Nipsu on kehittynyt ihan hirveästi puolen vuoden sisällä. Mä oon kehittynyt ihan hirveästi. Me ollaan yhdessä kehitytty tosi paljon! Esteillä menee paremmin ja sileä työskentely on parantunut. 

Mutta mikä tärkeintä, mun ja Nipsun välinen suhde on parantunut. En osaa pukea sanoiksi sitä mitä ajattelen tällä hetkellä. Nipsusta tulee päivä päivältä ihanempi ja sen paikka mun sydämessä vaan kasvaa ja kasvaa. 

En ehkä osaa näyttää sitä miten paljon mä siitä oikeesti välitän enkä varsinkaan osaa kirjoittaa sitä. 

Mulla on ollut 5 omaa heppaa/ponii. Kukaan niistä ei oo merkinnyt mulle niin paljon ku Nipsu. Nipsu vaan on niin täydellinen mulle. 

Nipsu on mulle ku lottovoitto! Nipsu on ihan mun "once in a lifetime horse ".

Alkuaikoina kun Nipsu oli mulla, en voinut uskoa että Nipsu todellakin tuli mulle. Mietin joka päivä että kohta joku tulee herättämään mut ja että tää vaan oli unta. Lopulta aloin jo uskomaan että tämä todellakin tapahtui. Pelkäsin joka päivä että kohta joku vaan tulee ja ostaa tai vie sen pois. Kysyin joka päivä äitiltä että eihän se vaan voi lähteä ja että eihän sitä voi kukaan viedä. En nimittäin toista kertaa halunnut kokea sitä tunnetta kun joku niin ainutlaatuinen vaan viedään pois, se olisi vaan ollut liikaa, ihan liian liikaa. 

Nipsu saa mut pahanakin päivänä hymyilemään. Aina kun lähden tallilta mulle tulee jotenkin paha mieli. En haluis jättää Nipsua sinne vaikka tiiän että se voi ihan okei siellä. Stressaan tosi paljon siitä miten Nipsu voi, ajattelen koko ajan että mitenköhän se voi. Sen takia toivonkin yhtä juttua niin tosi paljon, mutta ei siitä vielä sen enempää. 

Nipsu on aika epäröivä uusia ihmisiä kohtaan, joten kun sen luottamuksen ansaitsee se todellakin näyttää sen. Jonkun voi olla vaikea ymmärtää että miten paljon voi kiintyä johonkin hevoseen, mutta näin se vain on. 

Se, jos joku sanoo etten pidä Nipsusta hyvää huolta tai etten välitä siitä, satuttaa mua kaikista eniten. Se jos joku sanoo niin, on vaan niin ilkeetä. Tiedän itsekkin että pidän Nipsusta hyvää huolta kuin vain pystyn ja mä todellakin välitän siitä. Yksi ihminen ihan lähipiireistä sanoi mulle tossa joulun aikoihin etten välitä yhtään Nipsusta, joten jos sä luet tätä postausta  niin tää on sulle :  mä olen sulle ikuisesti vihainen siitä, en tuu koskaan unohtamaan sitä  mitä sanoit mun äidille enkä ois todellakaan voinut uskoo et sä tosiaankin sanoit niin. 

Nyt kun pysähtyy miettimään, niin saan olla niin ilonen siitä mitä mulla on. Toki mullakin vois olla asiat paremmin, mutta arvostan nyt sitä mitä mulla on. Koskaan ei tiedä tulevasta mitä tapahtuu, vaan on elettävä siinä hetkessä missä on ja mitä nyt on. Ainut mikä tässäkin hetkessä on varmaa, on se että Nipsu on mulla eikä sitä mikään muuta, ei mikään tule edelle! 

En aijo koskaan myydä Nipsua. Teen kaikkeni että se saisi olla mulla aina, tietty ainahan kaikki ei vaan mene niin kuin on suunniteltu mutta yritettävä on. Nyt varmaan moni ajattelee että : " Niinhän ne kaikki sanoo". Mutta tässä tilanteessa, se vaan ei mee niin. En aijo päästää Nipsua kellekkään, se on mun ja tulee aina olemaankin. Ehkä joku tyttö voi alkaa ratsastastamaan ja kisaamasn sillä ponivuosien jälkeeni, koska eihän se pihakoristeeksi jää, näin olen suunnitellut.

Se on mun paras ystävä eikä siitä vaan luovuta. 

En osaa enempää kirjoittaa mutta lyhyesti : Nipsu on mun paras kaveri, se on mun kaikkeni enkä pärjäis ilman sitä. Se on se syy miks mä jaksan aamusin nousta, se on syypää mun hymyyn, rakastan sua poni<3 

" Sä olet ainutlaatuinen, mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan!" 

Mietin kauan että julkasenko tän postauksen, päädyin että julkaisen. En hyväksy mitään negatiivistä tähän joten turha kommentoida jos ei ole mitään hyvää sanottavaa! 

  Jotkut saattaa nyt ihmetellä että oliko mulla jokin syy miksi tein tämmöisen postauksen. Ei ollut. Halusin vain kirjoittaa teille ja kertoa kuinka paljon mä oikeesti välitän Nipsusta ettei tulis mitään epäilyksiä eikä inhottavia kommentteja.

Ja vielä niille jotka ajattelevat että onko meillä kaikki hyvin, niin on. Kyllä meillä nyt on kaikki ihan hyvin. :)

-Amanda