Mitä amidalialle kuuluu?

Heips! 

Lupasin tässä vähään aikaan sitten, että voisin tehdä postauksen missä kerron mitä Amidalialle kuuluu. Vanhemmat lukijat varmaan muistaakin tarkemmin kuka Amidalia on. Amidaliahan on siis mun oma heppa, joka lähti ylläpitoon viime vuoden heinäkuussa. 

Syy siihen että Amidalia lähti, on se että meillä ei ollut aikaa pitää kahta hevosta, ja halusin vain ja ainoastaan keskittyä Nipsuun. 

Amidalia on ylläpidossa tuttumme luona, ja asuu hänen omassa tallissaan. Me ollaan monta kertaa käyty katsomassa Amidaliaa. 

Amidalian on enemmän koulupainotteisessa käytössä, mutta kyllä sillä hypätäänkin. Mäkin olen käynyt sillä muutaman kerran hyppäämässä, en kyllä nyt lähiaikoina. 

Amidalia on hyvässä hoidossa, ja siitä pidetään hyvää huolta. Amidalia on niin herkkä, ja sillä pitää olla tietynlainen ihminen, että sen kanssa tulee toimeen. 

Ratsastaessa se on vielä todella raaka, osaamaton. 

Mun omistuksessahan se on ollut vähän päälle 3vuotta, mutta ensimmäinen vuosihan oli täysi katastrofi sen kanssa.  Äitini tippui siltä useasti, viimeisen kerran niin pahasti ettei enään selkään mennyt. Minä tipuin siltä pari kertaa, en useasti koska olin niin kevyt ja pieni joten minun painoni ei tuntunut inhottavalta sille. Ja nyt ei ollut huonosta tasapainosta kiinni. Silloinen valmentajani ihmetteli ja ratsasti sitä säännöllisesti. Kukaan ei tiennyt mikä sitä vaivaa. Sitä kävi tutkimassa kaikki maailman eläinlääkärit, fysioterapeutit, hierojat yms. Vuosi käytiin taistelua, kunnes syy löytyi. 

Löydettiin eläinlääkäri, joka oli erikoistunut tammoihin. En oikein itsekkään vielä ole varma mikä sillä oli, en oikein saanut äidin selostuksesta selvää, hehe. Mutta siis sillä meni ilmaa takapään kautta mahaan, joka sattui todella paljon. Varsinkin jos oli normaalikokoinen ihminen niin, tuntui entistä inhottavalle sille. 

Operaation jälkeen, meillä oli aivan uusi hevonen. Niin erilainen, muuttui paljon paljon parempaan suuntaan. Helppohan se ei ole ollut koskaan, mutta nyt kun se oli täysin terve, voitiin aloittaa kunnollinen treenaminen. Sen kanssa on käyty läpi verta, hikeä ja kyyneleitä.

Hyppäsin sillä, kävin muutamia kisojakin. Kotona se hyppäsi tosi hyvin, mutta kisoissa ei. Se jännittyy niin paljon, että se vaan ei hyppää hyviä hyppyjä. Jopa 80cm luokissa puomeja lentelee ja stoppeja tulee. Kun kotona isommatkin esteet sujuivat ongelmitta. Ei tosin aina, eihän sillä ole paljoa hypätty. 

Ennen kun Amidalia siis tuli meille, se oli salossa.

hetken se oli esteratsastaja Tommi Blomilla, jonka luona siitä piti tulla kunnon esteheppa. Mutta kuulemani mukaan he saivat lapsen joten Amidalia palautui takaisin Saloon. 

Kun Amidalia tuli meille, se ei antanut laittaa edes satulaa selkään. Tähän päiväänkään asti, sille ei voi laittaa täysin normaalisti satulaa selkään. Kesti pitkään, kunnes se oli rauhallinen satuloidessa, ja sen sai suht helposti selkään. Samoin kengityksessä oli paljon ongelmia. Molempiin ongelmiin tiedämme syyn, mutta sitä en täällä blogin puolella julkisesti kerro. 

Mutta aina, joka ikinen päivä kun se meillä on oli. Se oli niin ihana, niin kiltti eikä halunnut tahallaan tehdä pahaa kellekkään. Se oli välillä liian kiltti, ihan liian kiltti, varsinkin muille hevosille. Jos sen tarhakaveri oli vähänkin possu ruoan suhteen, ja yritti syödä Amidaliankin heinät. Amidalia antoi heti periksi ja lähti pois. Yhdessä vaiheessa Amidalia olikin ihan liian laiha, joten meillä oli yksi kesä sen lihottamis- projekti. 

Amidalia oli yhdessä vaiheessa erittäin hankala tarhauksen suhteen, se hyppäsi kaikista tarhoista pois. Se ei viihtynyt tarhoissa. Sitä ei estänyt mikään, se vaan hyppäsi. Yhdellä tallilla missä Amidalia alkuaikoina oli, se hyppäsi yhden oritarhan yli. Se oritarha oli siis aivan järkyttävän korkea, se vaan tuli yli. Karkasi kylläkin autotielle ja pysäytti koko liikenteen, hehee :D 

Nyt kaikki on ihan auki, ei mitään tietoa kauan Amidalia on ylläpidossa ja milloin se tulee takasin mulle, jos tulee. Se on aivan varmaa, että siitä ei tule koskaan mulle junnu-hevosta, jolla pääsen hyppäämään isoja junnu-luokkia. 

Mutta en haluaisi luovuttaa sen kanssa, sitä on niin paljon haukuttu ja sanottu että siitä ei tule mitään koskaan. Sisälläni palaa halu näyttää kaikille että oikeanlaisella ratsastuksella sekä hoidolla siitä tulee vielä jotain ;-)

Amidalia on mulle tosi tärkeä, ja jos meillä olisi mahdollisuudet pitää sitä, haluaisin todellakin pitää sitä. Sen kanssa ollaan käyty pitkä ja vaikea tie. 

Amidalia on vaan maailman ihanin heppa. Eihän se tietenkään Nipsua voita ,niinkun ei kukaan. 

On vaikea pukea sanoiksi, mutta Amidalia vaan se on niin erityinen hevonen. Jotenkin niin outo, mutta samalla niin huikee! 

Aina kun käydään katsomassa Amidaliaa, niin sieltä kun lähdetään mulla on ihan itku silmässä oikeasti. Ja kun sitä käy moikkamaassa, on niin erilainen fiilis ja tuntuu kun ei olisi enään tässä maailmassa. Se ilmapiiri siellä pienellä rauhallisella tallilla, saa mut vaan niin iloseks. 

Amidalia on tärkeä koko meidän perheelle, vanhempanikin tykkää siitä kovasti kun se on niin erikoinen luonteeltaan. 

Tää postauskin oli varmaan jotenkin tosi outo. Toivottavasti te lukijat saatte oikean käsityksen tästä, ettekä ymmärä väärin. Jos on kysyttävää, kysykää. 

-Amanda